aurinko nousee kolmelta aamuyöllä. pimeimpänä hetkenä tuuli puhaltaa kasvoille ja silmät kostuvat. maa on märkänä ja järven poukaman yllä leijailee harsomainen kerros usvaa. haapanapariskunnat katsovat meitä tarkkaavaisina. niiden ruosteenpunaiset päät loittonevat takavasemmalle ja jäämme kolmistaan.

kaadun selälleni kostealle nurmikolle. lehdet taittuvat allani ja hupparini imaisee aamuisen kosteuden. minun on kylmä. ukonkorento kietoo kätensä ympärilleni ja puhuu kauniisti. siperiankärppä istahtaa varovasti syliini ja silittää hiuksiani. kaikkialla on tyyntä.

minä hymyilen.
elän.

kun tapasin arosuohaukan

ne kolme päivää olivat tähän astisen elämäni parhaimmat. en muista milloin viimeksi olisin tuntenut niin paljon positiivisia tunteita. onnellisuutta ja odotusta.

keskusteluja värikkäiden valojen alla ja taputuksia olkapäille. avainten etsimisreissu, särkyneitä lasiastioita ja pehmeä halaus. lämpöä. kutsun sinua nimelläsi ja sinä otat minut avosylin vastaan. hyvästelen ja herään aamulla meriharakan vierestä. hän on lämmin ja täynnä rakkautta.

seuraavana päivänä yhteenkuuluvuuden tunteita, naurua ja niin paljon rakkautta. katuvalojen alla lauleskelua. ilta täyttyi pitkistä halauksista, tanssimusiikista, pehmeistä käsistä ympärillä ja lohduttavista eleistä. aamulla katsot ujosti silmiin.

sitten palaan kotiini ja ääni päässäni kuiskaa

"se haluaa meriharkan, ei sinua"

sitten minun onneni romahtaa.

silmälasini huurustuvat äkillisestä lämpötilan muutoksesta

tartut käteeni ja johdatat läpi täyden huoneen

sormesi ovat talvi-ilmasta viilentyneet

katseesi huokuu lämpöä

näytät kauniilta mekossasi meriharakka

kuten aina

ystävä halaa minua takaapäin

jään siihen lämpimään syleilyyn

katsot minua silmiin

en tiedä mitä yrität sanoa

tänään et halua olla kahdestaan

sanon sen sopivan

juttelen ihmisille ja sinä kyselet

haluat tietää mistä

en tiedä miksi

vuorikiipeilystä ja linnuista
niistä ainakin

kanssasi on helppo hengittää