aurinko nousee kolmelta aamuyöllä. pimeimpänä hetkenä tuuli puhaltaa kasvoille ja silmät kostuvat. maa on märkänä ja järven poukaman yllä leijailee harsomainen kerros usvaa. haapanapariskunnat katsovat meitä tarkkaavaisina. niiden ruosteenpunaiset päät loittonevat takavasemmalle ja jäämme kolmistaan.
kaadun selälleni kostealle nurmikolle. lehdet taittuvat allani ja hupparini imaisee aamuisen kosteuden. minun on kylmä. ukonkorento kietoo kätensä ympärilleni ja puhuu kauniisti. siperiankärppä istahtaa varovasti syliini ja silittää hiuksiani. kaikkialla on tyyntä.
minä hymyilen.
elän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti