tarinoita aamunkoitteesta

maanantaina, helmikuuta 5


silmälasini huurustuvat äkillisestä lämpötilan muutoksesta
tartut käteeni ja johdatat läpi täyden huoneen

sormesi ovat talvi-ilmasta viilentyneet
katseesi huokuu lämpöä

näytät kauniilta mekossasi meriharakka
kuten aina



ystävä halaa minua takaapäin
jään siihen lämpimään syleilyyn

katsot minua silmiin
en tiedä mitä yrität sanoa

tänään et halua olla kahdestaan
sanon sen sopivan

juttelen ihmisille ja sinä kyselet
haluat tietää mistä

en tiedä miksi

vuorikiipeilystä ja linnuista
niistä ainakin



kanssasi on helppo hengittää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti