metallireunaisista ikkunoista tulvii auringon valoa ja se tuoksu

vaaleanpunaisia kukintoja ja vasta puitu laidun

joku katsoo sinuun vaaleanpunaisin linssein

lapsia vanhempineen

matkalla katsomaan toisia lapsiaan

he ovat nyt kasvaneet aikuisiksi

iloinen tyttö punaisissa hiuksissa

tänään hän puhuu meistä kaikille

kertoo tarinoita parin vuoden takaa

kertoo kuinka kasvettiin yhteen

kertoo kuinka tänään erotaan

kitarasointuja elämää nähneen käsillä

heleä ääni iloisesta tytöstä

halauksia ja lupauksia

talon käytävät jatkavat kaikumistaan meidän jälkeemme

olimme vain yksi hetki ajan valumassa

virrassa, joka ajelehtii jo muualla

hyvästelin atlaksen

tapojeni mukaan huonosti

huudahdin heipat ja katosin kesäpäivään

en tajunnut niiden olevan hyvästit

atlas ei palaa lähtöpäiväksi

tässä tilanteessa ihmiset itkevät

mutta kaiketi minulla on sellainen tunne nyt

me tapaamme vielä

minä palaan vielä matkaltani pohjoisessa

palaan takaisin katsomaan sitä tähtitaivasta

palaan nauramaan iltahämärissä

palaan tavatakseni ystäväni

ja sitten me syömme lettuja

kolmen viikon päästä kaikki täällä on ohitse

tähtitaivaat, harjumaisemat ja ruskeat silmät

kaksi vuotta sitten elämäni oli palasina

hajotin sen itse peruuttamattomasti

se oli jätettävä taakse

matkustin kauas pois

aloitin uuden elämän uudessa kaupungissa

kaupungissa vailla tuttuja kasvoja

mitä täällä onkaan nyt

jotain ehjää

ensi kertaa vuosiin

pian palaan sinne mistä lähdin

näenkö saman taivaan tähtitornista

harjumaiseman jos kiipeän korkeimman rakennuksen katolle

näenkö teitä enää, näenkö niitä ruskeita silmiä

haluaisin sanoa kyllä

mutta mitäpä se asialle tekisi