tarinoita aamunkoitteesta

tiistaina, toukokuuta 24


hyvästelin atlaksen
tapojeni mukaan huonosti

huudahdin heipat ja katosin kesäpäivään
en tajunnut niiden olevan hyvästit

atlas ei palaa lähtöpäiväksi

tässä tilanteessa ihmiset itkevät
mutta kaiketi minulla on sellainen tunne nyt
me tapaamme vielä

minä palaan vielä matkaltani pohjoisessa
palaan takaisin katsomaan sitä tähtitaivasta
palaan nauramaan iltahämärissä
palaan tavatakseni ystäväni

ja sitten me syömme lettuja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti