naurusi muistona lapsuudesta
innostunut olemuksesi tammipöydän äärellä
pidän kovin paljon äänestäsi
puhut vaikein sanoin
en saa katsettani irti sinusta
olet hyvin kaunis
tuolisi on aamuisin kylmä
kukaan ei tule ja lämmitä sitä
tarinoita aamunkoitteesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti