vaaleassa eteisessä oli tungosta
väenpaljous huumaa
tiivistäkää - kuuluu komento
ovessa ikkuna, peitetty verholla
livun lähemmäksi tietä pois kansan keskeltä
hän seisoo siellä, verhoa vasten
huppu laskettuna
suklaanruskeat kulmakarvat
jälkijunassa sointuvien silmien perään
ajan pauhaava nopeus hidastuu
sekunteja
olen unohtanut miten lasketaan
unohtanut miten ajatellaan
suupielet kohoavat vienosti ylöspäin
kellot alkavat tikittää
verho heilahtaa
vanha elämää nähnyt ovi narahtaa
kissa naukuu jaloissa
väenpaljous ja puheensorinaa
aika kuluu
juokse pois ja unohda minut
en halua enää uskoa sinuun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti